Aivojen lepotilaverkosto ja meditaatio

Default Mode Network eli DMN, aivojen lepotilaverkosto, ei ole yksittäinen aivoalue vaan toisiinsa liittyvien alueiden verkosto. Siihen kuuluu osia mediaalisesta etuotsalohkon aivokuoresta ja takimmaisesta pihtipoimun aivokuoresta.¹

Tämän verkoston tehtävät ovat kiehtovia. DMN osallistuu muun muassa siihen, kun ajattelemme itseämme, palautamme muistoja mieleen, kuvittelemme mahdollisia tulevaisuuksia tai yritämme ymmärtää muiden ihmisten ajatuksia ja näkökulmia.

Tarina, jonka kerromme itsestämme

Erityisen kiinnostava on sen yhteys käsitykseemme itsestämme. Osa ajattelustamme muodostaa jatkuvan tarinan siitä, keitä olemme, mitä meille on tapahtunut ja mitä tulevaisuudessa voisi tapahtua.

Pohjimmiltaan tämä on hyödyllistä. Ilman tätä kykyä voisimme tuskin oppia menneisyydestä tai suunnitella tulevaisuuttamme. Samat prosessit voivat kuitenkin liittyä myös murehtimiseen: yksi ajatus johtaa seuraavaan, menneitä tilanteita käydään läpi yhä uudelleen tai mahdollisia tulevia ongelmia ennakoidaan.

Siksi DMN:n lisääntynyttä tai muuttunutta toimintaa ja sen sisäisiä yhteyksiä tutkitaan myös masennuksen kaltaisten mielenterveyden häiriöiden yhteydessä. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että aktiivinen DMN olisi sairaalloinen tai että murehtiminen johtuisi yksinkertaisesti ”liiallisesta DMN:stä”.

Kolmen verkoston yhteistyö

Meditaation aikana tapahtuu jotain kiinnostavaa: ajatuksesi harhailevat, jossain vaiheessa huomaat sen ja suuntaat sitten huomiosi uudelleen.

Lepotilaverkosto ei ole ainoa mukana oleva verkosto. Yksinkertaistaen mielen harhailu liittyy DMN:n toimintaan. Niin sanottu salienssiverkosto auttaa havaitsemaan olennaisia muutoksia, esimerkiksi hetken, jolloin huomaat mielesi harhautuneen. Kognitiivisen kontrollin verkostot auttavat sitten suuntaamaan huomiosi tietoisesti uudelleen.²

Meditaatiota voi siis tarkastella myös eri aivoverkostojen toistuvana yhteistyönä: harhaile, huomaa, palaa.

Vähemmän DMN:n toimintaa ei ole automaattisesti parempi

Kokeneilla meditoijilla on havaittu eroja sekä lepotilaverkoston toiminnassa että sen yhteyksissä. Joissakin tutkimuksissa on esimerkiksi havaittu vähäisempää toimintaa DMN:n keskeisillä alueilla tiettyjen meditaatioiden aikana.¹

Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että meditaatio sammuttaisi verkoston — eikä varsinkaan sitä, että sen sammuttaminen olisi toivottavaa.

DMN hoitaa tärkeitä tehtäviä. Kiinnostavampi kysymys saattaa olla, muuttaako meditaatio sitä, miten joustavasti voimme siirtyä itseemme liittyvästä ajattelusta tämänhetkisen kokemuksen huomioimiseen.³

Osa vaikutuksesta voi siis liittyä siihen, että huomaamme aiemmin eksyneemme omiin ajatuksiimme, eikä siihen, että ajattelisimme itseämme vähemmän.