Mowditate
Kun meditoit, ajatuksesi harhailevat lopulta. Olemme jo käsitelleet sitä enemmän kuin tarpeeksi. Kiinnostavaa on se hetki, jolloin huomaat: olin juuri ajatuksiini uppoutunut.
Voimme tehdä muutakin kuin ajatella. Voimme myös huomata, että ajattelemme. Tämä kyky tunnetaan metatietoisuutena.1
Oma ajattelumme voi siis itse tulla tietoisuuden kohteeksi.
Ajatus ei ole tosiasia
Ajatukset tuntuvat usein heti tosilta. Ajatus on kuitenkin ennen kaikkea mielen tapahtuma. Se voi olla oikea tai väärä, hyödyllinen tai järjetön.
Meditaatio voi harjoittaa meitä huomaamaan tämän eron tietoisemmin. Psykologiassa yksi tätä kuvaava termi on desentraatio eli ajatuksiin etäisyyden ottaminen: ”Näin se on” voi ensin muuttua muotoon ”Minulla on ajatus, että näin se on.”1
Kuka tässä oikeastaan havainnoi?
Tämä tuo meditaation vanhan filosofisen kysymyksen äärelle: mikä tarkalleen on tämä ”minä”, joka voi havainnoida omia ajatuksiaan?
Neurotieteen näkökulmasta aivoissa ei ole yhtä paikkaa, jossa pysyvä minä asuisi. Minuuden kokemuksemme syntyy erilaisten prosessien, kuten muistojen, kehotietoisuuden, tunteiden ja huomion, vuorovaikutuksesta.2
Tämä ei todista mitään buddhalaista filosofiaa. Se tekee kuitenkin varsin kiinnostavaksi kysymyksen siitä, kuinka itsestään selvä ja muuttumaton kokemuksemme ”minästä” todella on.
Emme näe maailmaa kameran tavoin
Havaintomme ei myöskään ole maailman objektiivinen tallenne. Aivot yhdistävät aistivaikutelmat kokemuksiin, muistoihin ja odotuksiin.
Meditaation aikainen ääni voi näyttää tämän: ensin kuuluu ääni. Sitten tulee ”tuo ärsyttävä auto”. Pian seuraa ärtymys siitä, että se häiritsee meditaatiotasi, tai suuttumus itseäsi kohtaan siitä, että annoit häiritä itseäsi. Äänestä on tullut kokonainen tarina. Tätä tapahtuu arjessa jatkuvasti ilman, että ajattelemme sitä kertaakaan tietoisesti.
Meditaatio voi antaa sinulle mahdollisuuden havainnoida tällaisia prosesseja tarkemmin. Tarkoitus ei siis ole ajatella vähemmän vaan huomata tietoisemmin, että ajattelet ja mitä ajatuksista syntyy.